Projektinhallinnan historiatiedot lyhyesti

On houkuttelevaa luokitella projektinhallinta moderniksi tieteenalaksi, mutta projektinhallinnan pääkäsitteiden juuret ulottuvat 1800-luvun lopulle. Lukemalla tämän artikkelin saat tietää, miten vuosisatojen takaiset tieteelliset-, sosiaaliset ja liiketoiminnalliset menetelmät ovat vaikuttaneet moderniin hallintateoriaan.

Sisältö

Yleistä

Alkuvuodet: 1800-luvun loppu

1900-luvun alku

1900-luvun puoliväli

Tänään

Yleistä

Projektinhallinta alkoi vakiintua nykyisessä muodossaan vain muutama vuosikymmen sitten. 1960-luvulla yritykset ja muut organisaatiot huomasivat, että työt kannattaa jakaa projekteiksi. Tämä projektikeskeinen näkemys organisaatiosta kehittyi edelleen organisaatioiden alkaessa ymmärtää, miten tärkeää työntekijöille on pystyä viestimään ja tekemään yhteistyötä silloin, kun eri osastojen ja ammattilaisten, joskus jopa kokonaisten alojen, väliset työt integroidaan.

Nykyään projektinhallinnan peruskäsitteitä edustaa projektikolmio eli symboli, jonka teki tunnetuksi Harold Kerzner teoksessaan Project Management: A Systems Approach to Planning, Scheduling, and Controlling (Projektinhallinta: Järjestelmällinen näkökulma suunnittelemiseen, ajoittamiseen ja hallitsemiseen).

Projektikolmio

Sivun alkuun

Alkuvuodet: 1800-luvun loppu

Voimme siirtyä ajassa vielä kauemmas taaksepäin 1800-luvun loppupuoliskolle, jolloin liikemaailma oli muuttumassa entistä monimutkaisemmaksi. Voimme tarkastella sitä, miten projektinhallinta kehittyi hallinnan perusperiaatteista. Projektinhallintamenetelmien kehittäminen lähti liikkeelle laajan mittakaavan valtionhallinnon projekteista. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ensimmäinen suuri valtionhallinnon projekti oli koko mantereen yli ulottuva rautatie, jonka rakentaminen aloitettiin 1860-luvulla. Yhtäkkiä yritysjohtajien piti järjestää tuhansien työntekijöiden työt sekä käsitellä ja koota ennennäkemätön määrä materiaalia.

Sivun alkuun

1900-luvun alku

Vuosisatojen vaihteen tienoilla Frederick Taylor (1856–1915) aloitti yksityiskohtaisen tutkimustyönsä. Hän sovelsi tieteellistä logiikkaa työhön ja osoitti, että työvoimaa voidaan analysoida ja kehittää keskittymällä perusosiin. Hän sovelsi teoriaansa terästehtaissa tyypillisiin tehtäviin, kuten hiekan lapioimiseen sekä osien nostamiseen ja siirtämiseen. Ennen tätä ainut keino parantaa tuottavuutta oli vaatia työntekijöitä työskentelemään ahkerammin ja pidempään. Taylor korvasi ahkeramman työnteon ja pidempien työaikojen käsitteet tehokkaamman työnteon käsitteellä. Taylorin Philadelphiassa sijaitsevaan hautakiveen kaiverrettu muistokirjoitus kuvastaa tätä tärkeää vaihetta hallinnan historiassa: "Tieteellisen hallinnan isä".

Taylorin kumppani Henry Gantt (1861–1919) tutki työssä suoritettavien operaatioiden järjestystä. Hänen hallintatutkimuksensa keskittyivät laivaston alusten rakentamiseen ensimmäisen maailmansodan aikana. Hänen Gantt-kaavionäkymä, joissa käytettiin Gantt-palkki ja välitavoite osoittimia, rajasivat kaikkien prosessin tehtävien järjestyksen ja keston. Gantt-kaavion kaaviot osoittautuivat niin tehokkaiksi johtajien analyysityökaluksi, että niihin ei tehty käytännössä mitään muutoksia melkein sataan vuoteen. Vasta 1990-luvun alussa Microsoft Office Project lisäsi näihin tehtäväpalkkeihin linkkiviivat, jotka tarkentavat tehtävien välisiä riippuvuuksia.

Gantt-palkkien väliset linkkiviivat

Vuosien kuluessa Microsoft Office Project pakkasi viivoihin lisätietoja, kuten perusaikataulun edistymisviiva, varianssi ja viivat, jotka kuvaavat tilan kehittymistä tiettynä ajankohtana.

Nykyään Henry Ganttin perintöä kunnioitetaan mitalilla, jonka American Society of Mechanical Engineers (Yhdysvaltain insinöörien liitto) jakaa hänen nimissään.

Taylor, Gantt ja muut tutkijat auttoivat tekemään projektinhallinnasta liiketoimintatoiminnon, jota tutkitaan ja joka on oma tieteenalansa. Toista maailmansotaa edeltävien vuosikymmenien aikana markkinoinnista, alakohtaisesta psykologiasta ja sosiologiasta tuli oleellinen osa projektinhallintaa.

Sivun alkuun

1900-luvun puoliväli

Toisen maailmansodan aikana monimutkaiset valtionhallinnon ja armeijan projektit sekä sota-ajan kutistuvat työvoimavarannot edellyttivät uusia organisaatiorakenteita. Monimutkaiset Verkkokaavio, joita kutsutaan PERT-analyysi-kaavioiksi, ja kriittinen polku menetelmät kehitettiin, mikä teki massiivisten ja monimutkaisten projektien (kuten armeijan asejärjestelmien, joihin liittyi paljon erilaisia tehtäviä sekä useita eri vuorovaikutustilanteita useina ajankohtina) hallinnasta helpompaa niiden johtajille.

Pian nämä menetelmät levisivät useille eri aloille, kun yritysjohtajat etsivät uusia hallintastrategioita ja -työkaluja, jotta he voisivat hallita kasvua nopeasti muuttuvassa, tiukan kilpailun maailmassa. 1960-luvun alussa yritykset alkoivat soveltaa yleisiä järjestelmäteorioita liiketoiminnalliseen vuorovaikutukseen. Richard Johnson, Fremont Kast ja James Rosenzweig vertaavat teoksessaan The Theory and Management of Systems (Järjestelmien teoria ja hallinta) modernia yritystä ihmisen elimistöön, johon kuuluvat luuranko, lihakset, verenkierto, hermosto ja niin edelleen.

Sivun alkuun

Tänään

Yritystä ihmisen elimistöön vertaava näkemys tarkoittaa sitä, että yrityksen selviäminen ja menestyminen edellyttää kaikkien toiminnallisten osien yhteistoimintaa kohti samaa tavoitetta tai samoja projekteja. 1960-luvun jälkeen tämä projektinhallinnan näkemys alkoi vakiintua moderneissa muodoissaan. Vaikka näiden vuosikymmenien aikana kehittyi useita erilaisia liiketoimintamalleja, niiden kaikkien perusrakenne oli sama: projektipäällikkö hallitsee projektia, kokoaa työryhmän ja varmistaa, että työnkulku integroituu ja että viestintä toimii läpi organisaation kaikkien osastojen.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana projektinhallinta on kehittynyt edelleen. Alalla on kaksi merkittävää nousevaa trendiä:

  • Alhaalta ylös -suunnittelu     Tämä trendi korostaa projektisuunnitelmien yksinkertaistamista, projektijaksojen lyhentämistä, työryhmän jäsenten välisen yhteistyön tehostamista, työryhmän jäsenten sitouttamista sekä päätösten teon tehostamista. Tämä trendi tunnetaan nimellä joustava projektinhallinta ja siihen kuuluu useita erilaisia menetelmiä, kuten Scrum, Crystal, Extreme Programming, Unified Process ja monia muita.

  • Ylhäältä alas -suunnittelu ja arvioiminen     Tätä trendiä kuvaa koko organisaation projektiportfolion kattava päätöksenteko sekä portfolion läpinäkyvyyden lisääminen tietorikastusmenetelmiä käyttämällä.

Sivun alkuun

Oliko näistä tiedoista hyötyä?

Miten voimme parantaa?

Miten voimme parantaa?

Yksityisyytesi suojaamiseksi älä sisällytä palautteeseen yhteystietoja. Arvioi tietosuojakäytäntö.

Kiitos palautteesta!